Klassinen musiikki menetti asemansa yhteiskunnallisen eliitin suojattina

JYRKI RÄIKKÄ
HS 25.7.2007

"Klassinen musiikki ei ole osannut reagoida mielekkäästi yhteiskunnalliseen muutokseen. Se on menettänyt mandaattinsa yhteiskunnallisen eliitin musiikkina eikä ole onnistunut luomaan uutta mandaattia."
Tätä mieltä on säveltäjä Eero Hämeenniemi, jonka musiikin vuorovaikutussuhteita analysoiva kirja Tulevaisuuden musiikin historia ilmestyy elokuun lopussa.
"Puhun kirjassa eniten klassisesta musiikista, koska se on pahimmassa kriisissä."
Hämeenniemen mielestä musiikin luokittelu lajityypeiksi on väistymässä.
"Se on perustunut maantieteellisiin, historiallisiin ja yhteiskuntaluokkien välisiin jakoihin. Yhteiskuntarakenne, joka on kantanut klassista musiikkia sosiaalisena ilmiönä, on hävinnyt."
Hämeenniemen mielestä musiikkia voidaan arvioida vain subjektiivisin kriteerein.
"Joku on sitä mieltä, että Snoop Dogg on parempi kuin Mozart. Toisen mielestä klassinen musiikki on parempaa kuin kaikki muu. Mutta makuasiat ovat yksityisasioita, yhteiskunta ei voi tehdä tällaisia preferenssejä", Hämeenniemi sanoo.
Musiikin tutkija ja Musiikki-lehden päätoimittaja Susanna Välimäki korostaa, että kaikki musiikin lajit ovat historiallisia eikä mikään niistä ole ikuinen. Esimerkiksi klassinen musiikki ei ole ihmisten arjessa samassa asemassa kuin sata vuotta sitten.
"Murros on tapahtunut, mutta se ei mielestäni ole mikään uhka, vaan normaalia kehitystä."
Musiikkitieteilijä ja säveltäjä Pekka Jalkanen pitää taidemusiikkia haasteellisempana, rikkaampana ja monitasoisempana - ja siinä mielessä parempana - musiikkina kuin esimerkiksi rockia. Hänen mielestään taidemusiikkiin käytetään enemmän päänvaivaa kuin "hetken inspiraatiosta lähtevään" populaarimusiikkiin.
Jalkanen huomauttaa kuitenkin, että esimerkiksi uusi kansanmusiikki, jazz ja kunnianhimoinen rock ovat alkaneet imeä itseensä taiderockin substanssia.
"Rajat sekoittuvat, ja tulevaisuudessa niin tulee tapahtumaan entistä enemmän."