Ruotsalaismezzo rakastui Sibeliukseen

KUHMON KAMARIMUSIIKKI 17.–31. 7.
Anne Sofie von Otter esiintyy mielellään uusissa, puhtaissa lenkkitossuissa

KUHMO. Mezzosopraano Anne Sofie von Otter on all-round-laulaja, joka kulkee omaa tietään ja esittää kaikenlaista musiikkia popista barokkiin. Epäsovinnaisuuden ja vapauden merkkejä on, että ruotsalainen laulajatähti esiintyy konserttilavalla usein lenkkitossuissa.

"Rakastan laulaa uusissa, puhtaissa lenkkitossuissa. Olen niin iso ja raskas, että minun on mukavaa olla ja seistä niissä. Korkeakorkoiset kengät eivät sovi minulle. No, ei minulla ole suinkaan aina esiintyessäni lenkkitossuja jalassani."

Lenkkitossuissa Otter ei esiintynyt Porvoon tämänkesäisessä Suvisoitossa, jossa hän lauloi Anders Hillborgin laulut Eva Dahlgrenin runoihin. Nämä laulut ovat puhdasta pop-musiikkia, ja Hillborg sävelsi ne alun perin Dahlgrenille itselleen.

"Mieheni ehdotti minulle, että laulaisin nämä laulut. Aluksi suunnittelin niistä yhtä ylimääräiseksi numeroksi Porvoo-konserttiin, mutta sitten otin koko sarjan ohjelmaani."

Selväksi kävi, että Otter laulaa Hillborgin laulut aivan erilailla kuin Dahlgren. Itse asiassa Hillborgin pitkälinjaiset melodiat tuntuvat vaativan koulutettua legato-ääntä, joka hallitsee mikrofonitekniikan.

"Ongelmani oli, että laulan liian paljon legatoa. Pop-laulajathan hengittävät paljon useammin kuin me oopperalaulajat. Siksi hengitin juuri samoissa paikoissa kuin Dahlgren levyllään. Pidän itse kovasti Dahlgrenin esityksestä, enkä halua sanoa, että jonkun tyyli on parempi kuin toisen. Nämä laulut voidaan tulkita monilla eri tavoilla."

Poppia ja rockia Otter ei laula Kuhmossa, vaan Jean Sibeliuksen yksinlauluja. Sibeliuksen laulu- ja kamarimusiikki on nyt Kuhmon teemoja.

Kuhmon kamarimusiikin taiteellinen johtaja Seppo Kimanen on kritisoinut suomalaisia laulajia siitä, että nämä haluaisivat laulaa aina samat kymmenen, viisitoista laulua ja että heitä on vaikea saada opettelemaan muita. Valinnanvaraa olisi, sillä Sibelius sävelsi kaiken kaikkiaan 110 laulua.

Flickan kom ifrån sin älsklings möte, Den första kyssen, Demanten på marsnön ja Var det en dröm olivat niitä suosikkihittejä, jotka sytyttivät Otterin Sibelius-rakkauden hänen opiskellessaan Tukholman musiikkikorkeakoulussa.

"Sibeliuksen lauluissa on persoonallista voimaa, johon ihastuin. Tämä voima on joskus hyvin maskuliinista. Samasta syystä pidin nuorena myös Hugo Wolfista. Schubert oli minusta ikävystyttävä. Wolfista en enää niin välitä, mutta rakkauteni Sibeliukseen on säilynyt."

Sibelius-ohjelmistoaan Otter joutui laajentamaan tehdessään Bis-levymerkille kaksi Sibelius-levyä. Ensimmäisellä on tutuimpia lauluja. Toista levyään varten hän joutui etsimään muita lauluja apunaan kaikesta uudesta kiinnostunut pianistinsa Bengt Forsberg.

"Kun tutustuin uusiin Sibeliuksen lauluihin, vastaan ei tullut yhtään sellaista, josta en olisi pitänyt. Sibelius osasi kirjoittaa hyvin lauluäänelle, ja yksikään laulu ei ole teknisesti kovin vaikea."

Neljäsosa Sibeliuksen lauluista perustuu Johan Ludvig Runebergin runoihin, ja näin Runeberg on tullut laulujen mukana tutuksi.

"Runebergin runot ovat hyvin aistillisia ja kertovat usein rakastumisesta."

Otter on muodostanut Runebergista mielikuvan valokuvan mukaan, jossa tällä on papin liperit kaulassaan. Hän ihmettelee hieman, miten rakkaus, rakastuminen ja erotiikka saattoivat kiehtoa niin voimakkaasti pappismiestä.

Suomalaiset tietävät, että Runeberg oli yleensä aina rakastunut johonkin nuoreen naiseen ja että Fredrika-puolison piti sietää huikentelevaisen, lemmennälkäisen kansallisrunoilijan romansseja.

"Ahaa, no nyt minä ymmärrän, miksi runot kertovat aina rakkaudesta."

Otter tulkitsee Sibeliuksen lauluja omaan raikkaaseen ja intiimiin tyyliinsä. Koska ruotsi on hänen äidinkielensä, hän kokee lauluissa herkästi myös sanojen emotionaaliset värähdykset.

"Selvää tietysti on, että äidinkieli tekee suhteen sanoihin läheisemmäksi. Olen kuunnellut suomalaisia laulajia, ja Jorma Hynninen on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Hänen tulkinnoistaan olen myös oppinut paljon."

Ruotsin ja suomenruotsin välillä on omia tulkintaerojaan, jotka johtuvat paljolti ääntämyksestä. Otter tuntee myös Tom Krausen ja Monica Groopin Sibelius-levytyksiä, ja hänestä on hauskaa kuulla suomenruotsia. Sanan suudella, kyssa, hän laulaa usein suomenruotsalaisittain, koska se kuulostaa kauniimmalta kuin riikinruotsiksi.

Pienistä kulttuuri- ja ääntämyseroista huolimatta Otter kokee Sibeliuksen laulut omaksi maailmakseen. Sibeliuksen monien laulujen luonnontunnelmat vahvistavat tätä yhteyden tunnetta.

"Luonto on samanlaista Suomessa ja Ruotsissa, on koivuja ja järviä. Rakastan tätä luontoa, ja tämä luonto heijastuu myös Sibeliuksen lauluissa."

Sibeliuksen tuotantoon sisältyy hyvin monenlaisia lauluja, eeppis-dramaattisia, kansanlaulunomaisia, pohjoismaisia romansseja, liedejä, kalevalaisia loitsuja, intohimoisia melodiakaaria.

"Lied-tyyppisistä lauluista en pidä, ne ovat liian saksalaisvaikutteisia. Suuret kertovat laulut ovat suosikkejani. Kaikki tapahtuu rauhallisesti, ilman turhaa kiirettä. Myöhäiset kukkaislaulut viehättävät minua myös. Ne ovat hyvin lyhyitä, ne vain ovat."

Kun Otter alkaa opetella uutta Sibeliuksen laulua, hän alkaa pianistinsa kanssa esittää sitä, "ajaa sisään", ilman turhia analyysejä. "Tärkeää on kuulostella laulua. Sibeliuksen lauluissa saattaa tapahtua usein jotakin yllättävää, kuten äkkinäisiä, joskus brutaalejakin modulaatioita. Hän teki todella kaiken oman päänsä mukaan, säännöistä piittaamatta."

Anne Sofie von Otter laulaa Sibeliuksen lauluja tänään tiistaina klo 15 Kuhmo-talossa (Koulukatu 1). Pianisti Bengt Forsberg. Konsertti on loppuunmyyty.

HANNU-ILARI LAMPILA
Helsingin Sanomat