Aino Ackté oli 1900-luvun alussa kansainvälinen oopperadiiva

Savonlinnan oopperajuhlilla on kerran kesässä luonnollista muistaa, ketä juhlien synnystä pitää kiittää. Hän oli oopperalaulaja Aino Ackté (1876–1944), Suomen ensimmäinen kansainvälisesti kuuluisa oopperadiiva 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Savonlinnassa esitettiin oopperoita hänen ansiostaan monena kesänä jo 1910-luvalla.
Aino Acktén lähtökohdat olivat hyvät loistavalle laulajan uralle. Hänen äitinsä oli oopperalaulaja ja myös isä oli monipuolinen musiikkimies, säveltäjä, laulaja ja orkesterinjohtaja. He olivat Helsingin silloisten musiikkipiirien keskeisiä vaikuttajia.
Lahjakas Aino-tytär sai parasta mahdollista opetusta. Hän pääsi opiskelemaan Pariisin konservatorioon, joka edusti Ranskan musiikkikulttuurin eliittiä.

Kolmen vuoden opintojen päätteeksi Ackté saavutti oopperaluokan ensimmäisen palkinnon. Se varmisti hänen kiinnityksensä Pariisin Suureen Oopperaan, jossa hänet oli jo aikaisemmin pantu merkille. Suuri Ooppera oli Ranskan musiikin kansallinen linnoitus 1870-luvulta lähtien.
Hänen ensiesiintymisensä Margueritena Faustissa oli 1897 läpimurto, ja seuraavan viikon ohjelmistoon raivattiin tilaa kolmelle Ackté-illalle – oopperassa näyteltiin neljänä iltana viikossa.
New Yorkin Metropolitan-ooppera kiinnitti hänet yhteensä kahdeksi kaudeksi 1903–1905. Hän tuli taloon samaan aikaan kuin Enrico Caruso, mutta ei saavuttanut samaa menestystä. Yleisöllä oli suosikkinsa, jotka edustivat usein italialaista eivätkä ranskalaista koulua.
Ackté vieraili edelleen Pariisin Suuressa Oopperassa, mutta lauloi yhä enemmän Englannin ja Saksan päänäyttämöillä.

Saksassa yksinlaulukiertueet tekivät hänet tunnetuksi ympäri keisarikuntaa – Ranskassa hänet tunnettiin vain Pariisissa. Saksalaisen oopperan sesonki Covent Gardenissa 1907 toi hänet lontoolaisen yleisön tietoon menestyneenä Wagnerin esittäjänä.
Kölnissä Ackté kuuli Richard Straussin (1864–1949) harjoittavan Salome-oopperaa, josta sittemmin tuli hänen suurin menestyksensä. Se vei hänet modernin taiteen, joskaan ei äärimmäisen avantgarden piiriin, kirjailija Pekka Suhonen arvioi.
Strauss kehotti Acktéta myös tanssimaan Seitsemän hunnun tanssin itse. Hän loi Salomestaan dramaattisen roolisuorituksen.
Siihen kuului itämaissävyinen Salome-puku, jonka laulaja oli teettänyt Pariisin johtavassa muotitalossa.

Salomen loppukohtauksesta tuli eräänlainen Acktén tavaramerkki. Roolia hän piti uransa huippuna. Lontoon oopperahistorian aikakirjoihin Ackté on jäänyt nimenomaan Salomen ensimmäisenä esittäjänä Englannissa 1910.
Ackté oli yhdessä Edvard Fazerin kanssa perustamassa Kotimaista oopperaa Helsinkiin vuonna 1911. Hän oli 1930-luvun lopussa lyhyen aikaa myös sen johtaja.
Aino Acktén huvila Laajasalossa on nykyisin Helsingin kaupungin kulttuuritila. Hänen nimikkokatunsa tuli Pohjois-Haagaan 1952.

www.kansallisbiografia.fi
ANTTI MANNINEN / Helsingin Sanomat
antti.manninen@sanoma.fi