25.8.05

Šostakovitšin passacagliaromaani

KONSERTTI
Sataa vuottaan juhliva Juilliard toi orkesterinsa Suomeen

Juilliardin sinfoniaorkesteri Temppeliaukion kirkossa. Sarah Chang, viulu ja James DePreist, kapellimestari. – Adams, Rautavaara, Šostakovitš, Rahmaninov.

New Yorkissa sijaitseva Juilliard-musiikkikoulu juhlii tänä vuonna näyttävästi 100-vuotissyntymäpäiväänsä, sillä ohjelmassa on yli 700 tapahtumaa ympäri maailmaa. Juhlintaan liittyy myös Juilliardin sinfoniaorkesterin Euroopan-kiertue, joka rantautui tiistaina Helsinkiin.
100-vuotisjuhlallisuuksiinsa Juilliard on tilannut teoksen Einojuhani Rautavaaralta, joka opiskeli koulussa 50 vuotta sitten. Rautavaaran Manhattan Trilogy saa varsinaisen kantaesityksensä vasta lokakuussa New Yorkissa, mutta esimakua saatiin jo nyt, kun orkesteri esitti teoksen kolmannen osan.
Teoksen päättävä Dawn-osa on taattua Rautavaaraa: lämpimästi soivaa, paksuin melodiakaistoin etenevää musiikkia, joka kasvaa alun hiljaisuudesta väkevään huippukohtaan. Toivottavasti koko teos saadaan pian kuulla myös Suomessa.

Juilliard on yksi maailman arvostetuimmista kouluista, ja opetuksen kova taso kuuluu koulun sinfoniaorkesterin soitossa. Kapellimestari James DePreistin johdolla orkesteri soi täyteläisesti. Jousistossa on lämmin sointi ja vaskissa on ryhtiä.
Alkusoittona kuullussa John Adamsin teoksessa Short Ride in a Fast Machine hankalat polyrytmit pysyivät hyvin kasassa. DePreist ei hillinnyt suuren orkesterin voimaa Temppeliaukion kiviakustiikassa, joten äänenvoimakkuus oli kova. Sointi ei kuitenkaan mennyt tukkoon.
Orkesteri ja DePreist tekivät vahvan tulkinnan myös Sergei Rahmaninovin toisesta sinfoniasta. Rahmaninovin laaja teos soi ilmavasti ja tarkasti, pitkin kaarroksin.

Viulisti Sarah Chang teki Dmitri Šostakovitšin ensimmäisestä viulukonsertosta vaikuttavaa draamaa. Hän soitti konserton hyvällä soinnilla ja tulisella asenteella.
Chang kuljetti teoksen sujuvasti alkuosien ahdistuneista tunnelmista sen tulkinnalliseen ja tunteelliseen keskipisteeseen, hitaan osaan passacagliaan. Hitaan osan jännite purkautuu laajaan kadenssiin, jonka Chang soitti virtuoosisesti.
Changin soitossa tekninen taituruus ja vankka näkemys yhdistyivät musikaaliseksi tulkinnaksi.

Samuli Tiikkaja

Helsingin Sanomat
hs.kulttuuri@sanoma.fi

Ei kommentteja: