Vipinää kesäiltaan

KONSERTTI / LEMI –LAPPEENRANTA MUSIIKKIJUHLAT
Lappeenrannassa kantaesitettiin Lauri Kilpiön uusi pianoteos

Lemi–Lappeenranta-musiikkijuhlien konsertti Lappeen kirkossa. Paavali Jumppanen, Andrew Russo, piano. Tuija-Maija Nurminen, Tim Ferchen, lyömäsoittimet. – Bartók, Kilpiö, Crumb.

Lappeenranta. Kyseessä ei olekaan aivan tavanomainen kesäillan tunnelmointi, kun konsertin ohjelmaan on valittu Béla Bartókin Sonaatti kahdelle pianolle ja lyömäsoittimille, Lauri Kilpiön teoksen Twin Sweethearts kantaesitys sekä George Crumbin Music for a Summer Evening.
Lemi–Lappeenranta-musiikkijuhlien taiteellinen johtaja Paavali Jumppanen on aivan perustellusti luottanut lappeenrantalaiseen yleisöön, joka ottikin konsertin haasteen tyytyväisenä vastaan.

Usein törmää sellaiseen melko lapsekkaaseen ajatukseen, että aikamme pianomusiikki merkitsisi aina ja automaattisesti säveltäjän kannanottoa joko instrumentin lyömäsoittimellisuuden tahi melodisuuden puolesta.
Bartók, Kilpiö tai Crumb eivät pode moista traumaa. Modernista flyygelistä on moneksi.
Erityisesti George Crumb venyttää suvi-iltamusiikissaan sekä pianon että lyömäsoittimiston soundimaailmaa moneen suuntaan kaikkine preparoituine rapinoineen, vihellyksineen, hyräilyineen mutta myös siivet levällään lentävine melodioineen.
Vaikka Crumbin shamanistinen säveltäjänote heijasteleekin panteistista – voisi sanoa jopa animistista – ajatusmaailmaa, sopivat hänen teoksensa aina erityisen hyvin kirkkotilaan. Ne tarvitsevat ympärilleen tilaa ja kaikuakin.
Hienolla vaistolla pianistit Paavali Jumppanen ja Andrew Russo sekä lyömäsoittajat Tuija-Maija Nurminen ja Tim Ferchen rakensivat linjan hurjasta hauraaseen.

Voisikohan sanoa, että Lauri Kilpiön Twin Sweethearts muistelee sarjallisuuden kieltä, ei järin dogmaattisesti mutta tietyllä nostalgialla kuitenkin. Teos on nopeasti vaihtuvien tekstuurien kulkue, josta kuitenkin mainitut lyömäsoittimellisuus ja melodisuus erottuvat päällimmäisinä.
Säveltäjä onnistuu nivomaan jyrkästikin vaihtuvat soivat tilanteet toisiinsa alati kihisevillä nopeilla arabeskeilla, joista hahmottuu olennaisempia aiheita "säestävä" taso. Nämä Sweetheartit viihtyvät ylärekisterissä: kahden pianon sävellykseksi on nuotissa harvinaisen vähän bassoavaimella kirjoitettua tavaraa.

Pulssin tuntua Kilpiö karttaa vaihtamalla tahtilajia yhtenään, mutta monipolviset rytmirakenteet pitävät tunnelman kiihkeänä aina hiljaisuudeksi hiipuvaan lopputaitteeseen asti. Paavali Jumppanen ja Andrew Russo olivat nopealla aikataululla sisäistäneet piikkilankaestettä mustuttavan partituurin.
Mutta teoksen nimi? Oma kielivaistoni ei oikein sulata "Sydänkäpykaksosia".

Lauri Otonkoski

Helsingin Sanomat
hs.kulttuuri@sanoma.fi