27.8.05

Takuuvarma Brahms-tulkki

KONSERTTI

Radion sinfoniaorkesterin konsertti Finlandia-talossa. – Kapellimestari Paavo Berglund, pianosolisti Antti Siirala. – Brahms.

Kun Paavo Berglund johtaa Johannes Brahmsin teoksia, suurella osalla yleisöä on jo valmis käsitys siitä, millainen musiikkielämys on tulossa. Yleisön ei myöskään tarvitse pettyä odotuksissaan.
Konsertin pianosolisti Antti Siirala oli Brahmsin tulkkina vielä arvoitus. Hänen tiedetään olevan parhaimmillaan Ludwig van Beethovenin klassisen sävelkielen parissa.
Beethovenista Siirala ei päässyt täysin eroon Brahmsin konserton solistina. Hän pysytteli klassisen objektiivisena uskaltamatta vielä heittäytyä romanttisen subjektiivisuuden valtoihin.
Niin suurta teknistä iskuvalmiutta kuin Siirala osoittikin, hänen soittonsa jäi liian ohueksi ja lineaariseksi. Brahms olisi kaivannut enemmän linjan laulavuutta, soinnin syvyyttä ja värien täyteläisyyttä.
Materiaalin vastus tuntui vielä sangen ankaralta, ja Siirala jäi usein leveästi virtaavan ja aaltoilevan orkesterin varjoon. Berglundin monumentaalinen Brahms-tyyli olisi vaatinut solistilta tiettyä titaanisuutta, kykyä irrottaa flyygelin uumenista laajoja temaattisia kaaria, mahtavia akordipilareita ja hehkuvia rytmejä.
Teknisiä ongelmia Siirala ei säikkynyt, ja ensiosan edetessä hänen otteensa muuttui vapautuneemmaksi ja varmemmaksi. Kuvaavaa oli, että teemat saivat parhaat luonnehdinnat kertausjaksossa, kun yhteistä matkaa oli kuljettu jo pitkään.
B-duuri-konsertto on luonteeltaan lyyrinen – ainakin verrattuna ensimmäiseen, d-molli-konserttoon. Berglund loihti sen kulkuun suurta dynaamisen rauhan tuntua. Musiikki oli intensiivisessä liikkeessä, mutta vailla kiihkoa ja levottomuutta.
Vastakohtaisten tunteiden myrsky puhkesi Brahmsin ensimmäisessä, c-molli-sinfoniassa.
RSO:n soinnissa oli niin paljon romanttisesti hehkuvaa väriä ja eteenpäin kohisevaa voimaa kuin vain Finlandia-talossa on mahdollista. Rakenteiden arkkitehtoninen lujuus ja kirkkaus synnyttivät kuitenkin oman perusrauhansa tähänkin esitykseen.

Hannu-Ilari Lampila

Helsingin Sanomat
hs.kulttuuri@sanoma.fi

Ei kommentteja: