Esitys joka ei tullutkaan Kuhmoon

KUHMON KAMARIMUSIIKKI 17.–31. 7.
Uljas Pulkkis säveltää suurteosta ja tutkii tonaalisuutta

KUHMO. "Harmittaa ihan pirusti!"
Säveltäjä Uljas Pulkkisin Kuhmon-matka sai ikävän käänteen heti alkuunsa. Hän matkusti Helsingistä Kuhmoon kuullakseen ensimmäistä kertaa Nachtlieder-jousikvartettonsa. Teoksen tilaaja, hollantilainen Utrecht-kvartetti, oli kantaesittänyt sen toukokuussa kotikonnuillaan ja toi teoksen myös Kuhmon kamarimusiikkiin.

Mutta kuinkas sitten kävikään.
Kaksi päivää ennen teoksen esitystä Pulkkis oli juuri päässyt perille ja saanut matkalaukkunsa hotellihuoneeseen, kun puhelin soi. Kerrottiin, että Utrecht-kvartetin alttoviulisti Sven Arne Tepl oli kaatunut polkupyörällä ja loukannut kätensä niin pahasti, ettei kykene soittamaan vähään aikaan. Niinpä Pulkkisin teos jäisi esittämättä.
"Menin heti Kamarimusiikin toimistoon Nachtliederin partituurin kanssa kyselemään eikö festivaalilta löytyisi sopivaa alttoviulistia soittamaan sitä."

Vaikka päteviä alttoviulisteja festivaalilla toki on runsaasti, Utrecht-kvartetti ei uskonut, että näin vähäinen harjoitusaika olisi riittänyt.
"Teos on niin tiiviisti kirjoitettu ja harjoitettu, että uuden soittajan kanssa olisi varmaan pitänyt harjoitella viikon verran", Pulkkis toteaa.
"Harmittaa vielä enemmän siksi, että minulla jäi hyvän ystävän häät väliin tämän esityksen takia, jota ei sitten tullutkaan. Enkä voi edes olla vihainen kenellekään, koska ei tämä ole kenenkään syytä!"

Utrecht-kvartetti on kuitenkin luvannut esittää teoksen heti, kun se on mahdollista. Pulkkisin ura ei sitä paitsi riipu yhdestä esityksestä, sillä uusia teoksia ja esityksiä on tulossa paljon. Lähimpänä on lokakuussa järjestettävään Jean Sibelius -kapellimestarikilpailuun tilattu orkesteriteos Trial, johon Pulkkis sanoo kirjoittaneensa haasteita kapellimestarille.
"Se on kymmenen minuuttia pitkä ja siinä on 18 tempovaihdosta. Parhaimmillaan tempovaihdoksia on kolme kappaletta viiden sekunnin sisällä. Kuulija ei niitä tietenkään huomaa muuten kuin tiheyden muutoksina."
Onko kyse sitten itsetarkoituksellisesta vaikeudesta, jos sen tuloksia on vaikea edes kuulla?
"Kyse on pikemminkin siitä että vaikeudet on siirretty pois soittajien harteilta ja kapellimestarin niskaan. Soittajien ei tarvitse laskea niin paljon, riittää että seuraa kapellimestaria. En usko, että kappale on vaikea soittajille", Pulkkis kertoo.

Ensi keväänä kantaesityksensä saa myös Pulkkisin klarinettikonsertto, jota hän pitää tähän asti ehjimpänä ja kantavimpana sävellyksenään. Tällä hetkellä ajatukset ovat kuitenkin tekeillä olevassa levyssä, jolle tulee huilukonsertto, viulukonsertto Enchanted Garden sekä orkesteriteos Symphonic Dalí.
Ensimmäinen Pulkkisin musiikille omistettu levy onkin odotettu tapaus. Pulkkis on yksi sukupolvensa tärkeimpiä ja menestyneimpiä säveltäjiä, ja yksi niistä harvoista, jotka pystyvät elättämään itsensä pelkällä säveltämisellä.
Hänen menestyksensä on syntynyt lahjakkuudesta, taidosta ja kovasta työstä. Hän suhtautuu työntekoon vakavasti ja kurinalaisesti. Siksi sävellyksetkin valmistuvat ajallaan.
"Aina", Pulkkis sanoo painokkaasti. "En ymmärrä yhtään miten jollakin säveltäjällä voi olla varaa olla saamatta tilausteoksia valmiiksi. Sellainen ei missään nimessä kävisi jos oltaisiin bisnesalalla."

Yksi kiinnostavimpia tilauksia on tekeillä oleva suurteos, josta Pulkkis ei vielä suostu paljastamaan kovin paljon.
"Siitä tulee pitkä teos; eeppinen, suuri seikkailu Mahlerin mittakaavassa. On mukava päästä tekemään kappaletta jossa on kuoro, solisteja, suuri orkesteri ja urut. Eikä teoksen säveltäminen edes ollut minun ideani, vaan se tuli tilaajalta!"
"Sitä on todella mielenkiintoista tehdä, varsinkin kun olen aina pitänyt isoista teoksista. Schönbergin Gurre-Lieder sekä Mahlerin Das Klagende Lied ja Tuhannen sinfonia ovat pitkään olleet suosikkiteoksiani."
Suuri teos vaatii paljon työtä, ja siksi tällekin hankkeelle on varattu runsaasti aikaa. Teos esitetään Ylioppilaskunnan Laulajien 125-vuotisjuhlassa vuonna 2008.

Pulkkisin musiikin sävelkieli on edennyt kymmenen vuoden takaisesta jälkisarjallisuudesta kohti kolmisointuisempaa ja tonaalisempaa asua. Toki hänen teoksissaan hyvä sointi ja resonanssi ovat olleet tärkeitä asioita jo alusta alkaen.
"Olen alkanut tuumia että oli alun perinkin suuri virhe hypätä tonaalisuudesta pois", Pulkkis pohtii. "Tonaalisuudesta ja funktionaalisuudesta on vielä paljon ammennettavaa."
"Minusta tuntuu myös, että ajattelussani on aina ollut tonaalinen perusta, mutta viime aikoina olen siivonnut siitä kaiken sen kuonan, jota opiskeluaikoina kertyi päälle."
Hän sanoo, että vielä kymmenen vuotta sitten tunnelma saattoi olla painostava. "Ei Akatemiassa kukaan kieltänyt säveltämästä jollakin tavalla, mutta kyllä siellä olisi saanut selitellä pitkän aikaa, jos olisi kirjoittanut sävellykseen kolmisoinnun. Nyt olisin kyllä valmis selittelemään, mutta silloin en ollut."

Nykyään ei samanlaista selittelyn tarvetta olisi Sibelius-Akatemiassakaan.
"Sillä on suuri merkitys, että Magnus Lindbergin ja Esa-Pekka Salosen musiikki on muuttunut tonaalisemmaksi", Pulkkis miettii. "Suurten esikuvien myötä ilmapiiri on vapautunut."

SAMULI TIIKKAJA
Hesingin Sanomat