Taikasauvan ihmeellinen hyrinä

Maailman vanhin sähkösoitin theremin innoittaa yhä taide- ja populaarimusiikissa

MOSKOVA. Uuii-uu-uu-ii-uuii. Lidija Kavinan oikea käsi tekee lyhyitä liikkeitä kohti pystyssä sojottavaa antennia. Samalla vasen käsi pompottaa toisen, vaakatasossa olevan antennin yläpuolella.

Tässä tulkitaan Cesar Franckin viulusonaatin sulosäveliä thereminillä, maailman vanhimmalla sähkösoittimella!
Huoneen täyttävää ujellusta voisi proosallisesti luonnehtia vahvistetuksi hyttysen ininäksi. Thereminin tenholle tämä ei kuitenkaan tekisi oikeutta.
Vuonna 1920 kehitetty instrumentti hurmaa yhä ympäri maailmaa. Kymmenen viime vuoden aikana se on saanut uutta käyttöä sekä taide- että populaarimusiikissa.
Erityisesti thereminissä viehättää yksinkertainen mutta aikanaan vallankumouksellinen periaate: soittaminen ei edellytä instrumentin koskettamista.

Mutta palataan taikasauvan synnyinsijoille, Venäjälle.
Lidija Kavina on maailman tunnetuimpia klassisen thereminin taitajia. Hän opettaa thereminin soittoa Moskovan konservatorion yhteydessä toimivassa Theremin-keskuksessa.
Konservatoriosta säveltäjäksi valmistuneella Kavinalla on instrumenttiinsa erityislaatuinen suhde. Hänet opetti soittamaan sukulainen, thereminin keksijä Leon Theremin (1896–1993).
Theremin oli legendaarinen ja ennakkoluuloton tiedemies, joka eli värikkään ja kohtalokkaan elämän.
Pietarissa ranskalaisen isän poikana syntynyt Theremin sai sekä muusikon että fyysikon koulutuksen. Hän kehitti 1920-luvulla yhden ensimmäisistä televisiojärjestelmistä, dalnovidenijen eli "kaukonäön".

Vuonna 1927 keksijä muutti kymmeneksi vuodeksi Yhdysvaltoihin, jossa hän teollisuusvakoili Neuvostoliiton laskuun. Hän seurusteli yhteiskunnan eliitin kanssa; tuttavapiiriin kuuluivat Albert Einstein ja Charlie Chaplin.
1938 Theremin pakotettiin palaamaan Neuvostoliittoon, jossa hänet tuomittiin vankileirille kaivostöihin.
Ura jatkui ensin vankina ja sitten vapaalla jalalla KGB:ssä, jolle hän suunnitteli salakuuntelulaitteita.

Nimeään kantavan soittimen Theremin kehitti 23-vuotiaana.
Soittaja määrittää äänen korkeuden muokkaamalla kädellään pystyantennia ympäröivää magneettikenttää. Mitä lähempänä antennia käsi on, sitä korkeammalta theremin soi.
Vaaka-antennilla puolestaan kontrolloidaan äänen voimakkuutta.
Theremin perustuu kahden oskillaattorin värähtelystä saatavaan erotustaajuuteen.
"Ääni on sinänsä monotoninen, mutta kun sen saa soimaan, se on kuin viulu", kuvailee Lidija Kavina.
Kavinan ohjelmisto sisältää pääosin klassista ja modernia taidemusiikkia, mutta hän soittaa myös pietarilaisen Oleg Gitarkinin psykedeelisessä popyhtyeessä Messer Chupsissa ja on esiintynyt Tom Waitsin levyllä.

Ensimmäinen varta vasten thereminille sävelletty teos oli Joseph Schillingerin thereminkonsertto (1929), jonka itse Theremin kantaesitti. Myöhemmin soitinta ovat hyödyntäneet taidemusiikissa muun muassa Edgar Varese, Alfred Schnittke ja Percy Grainger.
Suurelle yleisölle thereminin ujellus tuli tutuksi 1950-luvun tieteis- ja kauhuelokuvista. Sittemmin instrumenttia ovat käyttäneet muun muassa The Beach Boys, Led Zeppelin, Jean-Michel Jarre ja Portishead sekä Suomessa esimerkiksi Jarmo Saari ja Larry and the Lefthanded.
Kymmenen viime vuoden aikana thereminin käyttö on lisääntynyt. Moog valmistaa thereminejä sarjatuotantona, ja Roland on liittänyt thereminin syntetisaattorimalliinsa. Moskovassa soittimia rakentaa Lidija Kavinan aviomies.
Moskovan Theremin-keskuksen johtaja Andrei Smirnov on erityisen innoissaan thereminin käytöstä tietokoneella tehtyjen äänipartituurien ja videoinstallaatioiden ohjaimena.
"Theremin on soitin vailla rajoitteita. Sitä voi soveltaa monin tavoin, eikä kaikkia ulottuvuuksia ole vielä edes tutkittu", sanoo Lidija Kavina.

JUSSI KONTTINEN / Helsingin Sanomat
jussi.konttinen@sanoma.fi