Bastien ja Bastienne jää lämpiön vangiksi

OOPPERA

W. A. Mozartin ooppera Bastien ja Bastienne Kansallisoopperan lämpiössä. Ohjaus Lisbeth Landefort. Suomen kansallisoopperan balettioppilaitoksen oppilaita sekä Suomalaisen Kamarioopperan solistiensemble.

Suomalainen Kamariooppera ry:n Helsingin juhlaviikoilla esittämässä Bastien ja Bastienne -tuotannossa olisi aineksia valloittavaan lastenoopperaan, mutta teoksen toteutus jättää ristiriitaisen vaikutelman. Taiteellista tasoa riittää, mutta esitys sortuu käytännön seikkoihin.
Bastien ja Bastienne on W. A. Mozartin 12-vuotiaana säveltämä singspiel, laulunäytelmä. Teos ei alun perin ole varsinaisesti lastenooppera, mutta kyllä siitä sellaisen saa: Jean-Jacques Rousseaun tarinaan perustuva libretto on suoraviivainen ja koko ooppera kestää noin tunnin.
Suomalaisen Kamarioopperan tuotannossa sisältö toimii, mutta ulkoiset olosuhteet eivät. Suurin ongelma on teoksen esityspaikka, josta myös muut ongelmat juontuvat. Kansallisoopperan yleisölämpiö ei vain toimi oopperanäyttämönä. Epäilemättä paikka on valittu kustannussyistä. Mutta tuntuu typerältä esittää oopperaa askeettisessa, meluisassa hallissa ja väliaikaiseksi rakennetulla lavalla, kun vain metrien päässä olisi kaksikin toimivaa oopperasalia.
Kehnon akustiikan vuoksi sanoista ei saa laulunumeroissa selvää, kevytrakenteiset lava ja katsomo häiritsevät jyminällään ja natinallaan musiikin kuulumista. Päivänvalossa ja suurten ikkunoiden ääressä, ulkomaailman ulottuvilla, on myös vaikea saavuttaa oopperan satumaista lumousta.
Suurimpia ongelmia on kuitenkin se, että katsomosta ei edes aikuinen oikein näe lavan tapahtumia. Ei siis näe lapsikaan.
Epäonnistuneesta esityspaikasta huolimatta sisältö on esityksessä kunnossa. Kaikki kolme laulajaa osaavat asiansa, sopraano Helena Juntunen viehättävänä Bastiennena, tenori Jere Erkkilä poikamaisena Bastienina ja basso Marko Putkonen jykevänä Colasina. Tosin Juntunen esiintyi vain teoksen ennakkoesityksessä ja ensi-illassa, ei lopuissa neljässä esityksessä.
Laulajat ottivat huomioon lapsiyleisön ja pitivät huolta siitä, että ainakin puheosuuksissa sanoista sai selvää.
Kurt Kopeckyn johtama 11-henkinen soitinyhtye soitti hyvin ja oli juuri oikean kokoinen kaikuisaan esitystilaan.
Nuoret balettitanssijat olivat hauskoja paimennäytelmän lampaina. Samoin Rafael Wardin suunnittelemat mainiot värikkäät puvut tulivat näyttämökuvassa hyvin esille.

Samuli Tiikkaja
Helsingin Sanomat
hs.kulttuuri@sanoma.fi