Lapsen logiikalla soittaminen sujuu

Lapsen logiikalla soittaminen sujuu
Colourstringssymposiumi kokoaa musiikkikasvattajat Itä-Helsinkiin

Iso auto, iso auto, pikku auto, pikku nukke – jättinukke!
Nielaus. Kuinkas tämmöiset nuotit oikein soitetaan? Näitä ei Schenker-analyysin tunneilla aikoinaan opetettu.

Itä-Helsingin musiikkiopiston juhlasalin valkokankaalle on heijastettu piirtoheittimellä nuottikuva, joka ei koostu ihan niistä tavallisimmista mustista ja valkoisista palleroista viiden viivan yllä, alla ja väleissä. Tämä nuotti näyttää ennemminkin satukirjan sivulta.
Mutta kun Jussi Launonen, 10, ja Paulus Kähkönen, 8, näyttävät malliksi viuluillaan, kuinka nuket ja autot soitetaan, kuvat muuttuvat tunnistettavaksi sävelmäksi ja nuottikuvan ideasta saa äkkiä kiinni.
Täysi salillinen Colourstrings-symposiumin osanottajia nappaa käsiinsä omat viulunsa. Pian eri-ikäiset musiikkikasvattajat aina Australiaa myöten soittavat nukkeja ja autoja yhdessä Jussin ja Pauluksen kanssa. Tämähän on helppoa – ja hauskaa!
"Melkein kenestä vain, jolla on viisi sormea, voidaan tehdä tällä metodilla viulisti", vakuuttaa salin etualalla Itä-Helsingin musiikkiopiston rehtori, Colourstrings-metodin luoja Géza Szilvay.
Eivätkä vaikeita ole nekään nuotit, joissa jo näkyy palleroita. Ne on merkattu eri väreillä sen mukaan, millä kielellä kulloinkin soitetaan. Kvinttiympyrät, fissät, cissät ja muut vaikeat käsitteet on heitetty romukoppaan. Niistähän pieni soittaja menisi ihan solmuun. Musiikkia voi tehdä ilman niitäkin.
"Tämä ei ole minun logiikkaani. Tämä on lapsen logiikkaa", Szilvay tiivistää Colourstringsin ytimen.

Szilvay tietää mistä puhuu sanoessaan, että kaikki voivat oppia soittamaan.
Hänen ja veljensä Csaban yli kolmenkymmenen vuoden aikana luoman Colourstrings-metodin avulla on oppinut soittamaan jo 40 000 jousisoittajaa ympäri maailmaa. Soittamaan ovat oppineet nekin, jotka Venäjällä tai Kiinassa olisi käännytetty musiikkikoulun ovelta auttamattomina tumpeloina.
Ja kun symposiumin osanottajat palaavat omiin maihinsa ja oppilaitoksiinsa, luku kasvaa entisestään.

Wiltrud Hüttler ja Isabel Meyer ovat tulleet symposiumiin Itävallasta. Molemmat aikovat ottaa Colourstrings-menetelmän käyttöön opetuksessaan jossakin vaiheessa.
Naisten mielestä menetelmässä on erityisen hyvää se, että musiikkia opitaan laulun avulla. Intonaatioonkin kiinnitetään erityistä tarkkuutta. "Huiluäänten käyttö heti alusta lähtien on hyvä idea. Silloin ääni löytyy väkisinkin, väärin ei voi soittaa. Oppimistulokset ovat hyviä."
Symposiumin osallistujat tuovat ympäri maapalloa viestiä myös siitä, että metodi ei ole tuloksekas pelkästään lasten musiikillisessa kasvattamisessa. Se onnistuu kasvattamaan myös sosiaalisesti.
"Lapsista on tullut sosiaalisempia, kohteliaampia, innostuneempia. Soitonopetuksella on ollut selkeästi inhimillistävä vaikutus lapsiin, jotka ovat lähtöisin vaikeista oloista", kertovat itälontoolaisen Colourstrings-koulun soitonopettajat.

Näyttää siltä, että Colourstringsin tehokkuus ja samalla inhimillisyys saavat metodin leviämään jo pelkästään "suusta suuhun" -menetelmällä opettajien keskuudessa.
Mutta silti – kuinka on mahdollista, että tällä keinolla opiskellaan jousisoittimia (ja pian myös huilua, kitaraa, pianoa, trumpettia, oboeta ja harmonikkaa) aina Australiaa, Amerikkaa ja Aasiaa myöten? Alussahan olivat vain Géza ja Csaba Szilvay sekä heidän 60 pientä oppilastaan kontulalaisen koulun nurkassa.
"Syynä on Helsingin juniorijouset", Szilvay vastaa.
Hän on vienyt johtamaansa orkesteria ympäri maailmaa. Orkesterin ilmiömäisen soiton ansiosta Itä-Helsingin musiikkiopistossa alkoi käydä yhtenään vieraita ihmettelemässä, mitä kummaa talossa tapahtuu, ja Szilvayn veljeksiä pyydettiin ulkomaille pitämään metodiaan käsitteleviä kursseja.
"Nyt on menossa jo 123:s", Géza Szilvay nauraa.

Nyt veljesten aloittamaa työtä on kasvanut jatkamaan uusi sukupolvi. Menossa oleva kurssi on ensimmäinen, jossa opetusvastuu jakautuu uuden opettajasukupolven kanssa.
"Nuo ovat niitä samoja, joiden kanssa aloiteltiin Kontulassa 1970-luvun alussa", Szilvay osoittaa ylpeänä isoa Colourstrings-symposiumin opettajista koostuvaa joukkoa. "Nyt meillä on kokonainen tiimi."
Tiimin avustakin huolimatta Géza Szilvay paiskii musiikkikasvatuksen parissa töitä yhtä antaumuksella kuin hän on tehnyt kaikki nämä vuodet. Sitä paitsi työtä riittää juuri nyt erityisen paljon.
"Kiinnostus klassista musiikkia kohtaan on laskenut selvästi. Kouluissa ei enää juurikaan opeteta klassista musiikkia, se sulaa pois kulttuuristamme kuin lumi", Szilvay sanoo huolestuneena. Hän ei voi ymmärtää, miksi koulut heittävät pois vuosisatojen perinnön.

Yksi hyvä lääke hänellä olisi musiikkikulttuurin alasajon estämiseen:
"Musiikkikulttuurin ylläpidon avain on meidän musiikkioppilaitosten opettajien kädessä. Kun sisällä on valtava liekki opettamiseen, silloin klassisen musiikin perintö on turvattu", Géza Szilvay sanoo.

Kansainvälinen Colourstrings-symposiumi jatkuu koko viikon Itä-Helsingin musiikkiopistossa. Päätöskonsertti 6. elokuuta klo 20 Temppeliaukion kirkossa (Lutherinkatu 3). Esiintyjinä Réka Szilvay, viulu, ja Heini Kärkkäinen, piano.

MARI KOPPINEN / Helsingin Sanomat
mari.koppinen@sanoma.fi