Maria Callas laulaa huomenna Hakolaa

HELSINGIN JUHLAVIIKOT 19. 8.–4. 9.
Kimmo Hakolan pääteos soi Juhlaviikkojen avajaiskonsertissa

Maria Callasin (1923–1977) ääni laulaa Kimmo Hakolan uutta musiikkia Finlandia-talossa. Pian mukaan liittyy Jussi Björlingin (1911–1960) tenori. Ja lopulta myös tuhatpäinen lapsikuoro.
Kuuntelemme Hakolan tietokone- ja akustista musiikkia yhdistelevää pääteosta Le Sacrifice (Uhri), joka oli yksi Teosto-palkinnon voittajista 2003. Säveltäjä sai yli 13 000 euroa teoksestaan.

Oikeasti tätä palkintoteosta ei ole Suomessa kuullut vielä kukaan. Teosto-raatikin kuunteli typistetyn version kantaesitysnauhaa.
"Pariisin Ircam-nykymusiikkikeskuksessa tehty kantaesitys oli tunnin pituinen lyhennelmä kahdelle solistille ja 32-henkiselle Ensemble Intercomtemporainille", Hakola muistuttaa.
"Vasta nyt teos soi koko 80 minuutin kestossaan ja koko Radion sinfoniaorkesterille orkestroituna."

Uhri viittaa tietenkin Andrei Tarkovskin Uhri-elokuvaan. Elokuvan saa nähdä samalla konserttilipulla perjantaina Finlandia-talossa Hakolan Uhrin jälkeen.
"Ne ovat erillisiä teoksia. Sävellystäni voi kuunnella, vaikka ei Tarkovskia tuntisi. Ja Tarkovskin elokuva esitetään väliajan jälkeen omalla äänimaisemallaan."
Hakolalle Tarkovskin kieli on osa taiteiden "yleispätevää ongelmakaaviota".
"Hän näyttää tietä siihen, miten materiaalia manipuloidaan ja kehitellään siinä missä Mozartin ajan sonaattimuoto tai Aristoteleen Runousoppikin. Taiteen käsityöviisautta voi ammentaa yhdeltä taiteen alueelta ja soveltaa toisessa."
Hakolaa inspiroi Tarkovskin "raskas dramaturgia, joissa asioilla on aikaa vakiintua, kerätä energiaa ja huipentua".
"Sellaiseen pyrin myös sävellyksessäni."

Entä Callas, Björling ja tuhatpäinen poikakuoro?
"Koska kyseessä oli huipputeknologiaa kehittelevän Pariisin Ircam-nykymusiikkikeskuksen tilaus, halusin antaa tekniikan pojille mahdottomia haasteita. Että mallinnetaan Callasin ääni ja laitetaan se laulamaan Hakolaa! Ja sijoitetaan konserttisalin kattoon tuhatpäinen poikakuoro!"
Vuonna 1997 työn alkaessa teknologiaa ei vielä ollut. Vähitellen päästiin lähemmäksi.
"Sämpläyksessä otetaan vain tietty pätkä Callasin ääntä ja muutetaan sen äänenkorkeutta, jolloin tulos on huono. Mallinnuksessa pyritään luomaan koko instrumentti tietokoneella uudelleen, jolloin se käyttäytyisi jokaisessa tilanteessa ja jokaisessa rekisterissä kuten Callasin ääni käyttäytyi."
Kitaraa ja huilua on jo helppo mallintaa tietokoneella, mutta ihmisääni on vaikeampi, koska kehon ontelot ja resonanssipisteet tuovat jokaisen laulusointiin yksilöllisen sävyn.
"Analysoimme Ircamissa Callasin kehosta ihmeellisiä resonanssipisteitä jotka toivat väriä ja kumeutta. Samoin Fjodor Šaljapinin (1973–1938) rintarekisteri tuntuu soineen käsittämättömästi."
Hakolan teoksessa ihan oikea sopraano Anu Komsi laulaa kilpaa Callasin kanssa ja viulusolisti Laura Vikman soittaa koneen kanssa, vähän kuin Tarkovskin opiskelutyössä Höyryjyrä ja viulu.
Veikkaanpa, että kuulija kiinnittää huomion juuri Anu Komsin akrobaattisiin vokaliiseihin ja Vikmanin sähäkkään sahaukseen, ei tietokoneääniin.
"Historialliset äänet eivät ole pääosassa eikä tietokone saa Callasta tietenkään laulamaan Hakolaa niin viriilisti kuin hän elävänä olisi tehnyt", säveltäjä virnistää.
"Ja on totta, että Callasin ja vastaavien ääntä käytetään teoksessa vain vähän, tosin tärkeissä paikoissa."
Historiatietoisuus on silti osa Hakolan taidekäsitystä. Hänelle "mennyt, tuleva ja nykyhetki ovat läsnä yhtä aikaa".
"Rakastan klassisen musiikin historiaa ja tunnen sen erittäin hyvin. Soitan Beethovenia itsekin ja olen fyysisesti läsnä perinteessä. Samalla musiikissa pitää olla myös avantgardea uuden etsinnän merkityksessä. Puolustan monia lähestymistapoja enkä riko välejäni perinteen, vaan nykyisyyden kanssa!"

Esitys radioidaan, mutta stereolähetyksessä ei ehkä erota sävellyksen tilavaikutelmia.
"Ympäri Finlandia-taloa piilotetut kaiuttimet tuovat Ircamin spatiaalitekniikan kautta vaikutelmia esimerkiksi kilometrin päästä tasaisesti lähestyvästä äänestä", hän kertoo.
Finlandia-talon kuulijan tulisi tuntea olevansa äänimaailman keskellä: edessä, ylhäällä, sivuilla ja takana soi.
"Ja lopussa soivat sitten kaikki Pariisin katedraalien ja kirkkojen kellot samassa osassa tuhatpäisen virtuaalipoikakuoron kanssa. Tämähän on Oratorio Andrei Tarkovskin mukaan. Hän kuoli tietenkin Pariisissa", säveltäjä muistuttaa.

Hakolalle Uhri on hänen tähänastisen tuotantonsa synteesi ja kulminaatio sekä "sinfonia numero nolla" Brucknerin varhaistyön tapaan.
"Olen kohta viidenkymmenen ja tämä summaa monia asioita. Viiden vuoden työ laajeni lopulta lapsuusvuosieni suosikin Mahlerin kahdeksannen sinfonian mittoihin."
Hakola kokee, että vasta nyt hän voi ryhtyä säveltämään "sinfoniaa numero 1" Radion sinfoniaorkesterille. Kantaesitys lienee kaudella 2007–2008.
"Elän vitaalia vaihetta ja musiikin luominen on helpompaa. Aina ei ole ollut näin."

Hän viittaa tietenkin hiljaisiin vuosiin 1990-luvun alussa. Tuolloin kansainvälisesti menestyksekkään alun kokenut säveltäjä ei tuntunut saavan julkisuuteen paljoakaan.
"Hahmottuvalla sävellyksellä on sellainen energia, että joskus sitä haluaa paeta mihin tahansa vain voi. Sitä lukee Dostojevskin koko tuotannon tai soittaa Beethovenin 32 pianosonaattia ettei tarvitse säveltää", Hakola kuvailee.
Jättimäinen, 50-minuuttinen pianokonsertto kuitenkin valmistui 1996 ja avasi sävellyshanat. Ja nyt on toisen todella pitkän teoksen aika.

"Sävelsin hurmiossa, Uhrin mittaa ajattelematta. Tapani on luoda vankka perustus teoksen alussa. Vasta kun kuulija on juurrutettu pois perusmaailman aikakäsityksestä, muutokset tuntuvat merkityksellisiltä ja musiikissa alkaa tapahtua."
Ja kyllähän sitten tapahtuukin, toisen La querre -osan "pelon tiivistymästä" kuudennen osan Tulipaloon ja musiikillisen materiaalin tuhoamiseen. Tästä käynnistyy pitkä loppuosa, jossa tuhosta syntyy "karaistuneempi materiaali".
Onko tämä muuten viittaus Tarkovskin Stalker-elokuvaan, jossa henkilöt tulevat tuhotulta "Zonalta" muuttuneina?
"En ole ajatellut, mutta hyvin bongattu. Ehdottomasti halusin käydä musiikissani Stalkerin Zonalla!"

Kimmo Hakolan Le Sacrifice Finlandia-talossa (Mannerheimintie 13) 19. 8. klo 18. Konsertin jälkeen klo 20 esitetään Andrei Tarkovskin elokuva Uhri.

VESA SIRÉN / Helsingin Sanomat
vesa.siren@sanoma.fi